”Minulla ei ole ketään ystävää. Kaikki vihaavat minua!” Näin sanoi eräs pieni poika hiljattain ennen ystävänpäivää. Aikuisena voimme ohittaa nuo lauseet ajattelemalla, että taitaa poika omalla käytöksellään aiheuttaa ongelmansa. On helppoa olla ymmärtämättä, miksi poika käyttäytyy niin hankalasti. On niin helppoa vain todeta, että jos nyt vain alkaisit elämään paremmin, niin kyllä sinulle tulisi ystäviäkin. Totuus taitaa olla kuitenkin, että sydämen kivut eivät parane laastarilla. On turha vaatia toista ihmistä luottamaan, jos hänen sydämensä ei ole vielä valmis.
Ystävyys on äärimmäisen kaunis asia! On lumoavaa huomata, kuinka jotkut ihmiset ovat uskollisia toisilleen vuodesta toiseen. Ystävyydessä on kyse siitä, että haluaa toisen kuuluvan omaan elämäänsä ja samalla haluaa kuulua sen toisen elämään. Ystävyys tarvitsee ymmärrystä. Emme voi rakentaa ystävyyttä, ellemme ymmärrä toista. Joskus toisen ihmisen ymmärrys voi yllättää ja se voi auttaa meitä ymmärtämään paremmin itseämme. Uskon, että ystävyyteen kuuluu aina täydellinen rehellisyys. Se, että uskaltaa sanoa vaikeankin asian rehellisesti.
Ystävä ei halua koskaan satuttaa toista, eikä hyötyä toisen kustannuksella. Ystävä ei ole pelinappula, jota haluamme siirrellä tai jonka kanssa haluamme pelata omaa peliämme. Ystävä saa olla juuri sellainen, kuin on, eikä hänen tarvitse muuttaa itseään. Ystävä iloitsee yhdessä oman ilomme kanssa ja lohduttaa, ehkä jopa itsekin itkee meidän itkujamme.
Onko sinulla ystävää, johon uskallat luottaa ja josta saat voimaa? Sellainen on paljon arvokkaampi, kuin mikään muu näkyvä tässä maailmassa. Toivoisin, että jokaisella voisi olla rakastava ystävä.
Joskus kuitenkin toisen ihmisen ikävä kohtelu voi viedä meidät vielä pidemmälle ja vielä arvokkaamman aarteen luo. Tämän aarteen löytäminen ei estä sinua luomasta vahvoja ystävyyssuhteita, mutta se voi tuoda elämääsi jotain vielä lujempaa ja kestävämpää.
Omassa elämässäni muistan todella monia hetkiä, joissa olin ihan yksin ja tunsin itseni täysin hylätyksi. Nuo hetket ovat kuitenkin johtaneet minut ihmeellisen aarteen luo. Jollekin Jumala voi olla jotain horjuvaa ja epävarmaa, johon haluaisi tukeutua, mutta kun ei ole varma, kestääkö se sittenkään. Joskus kaikkein parasta on joutua tilanteeseen, jossa tyhjyydessämme kaipaamme Jumalaa enemmän kuin mitään muuta. Tunnistamme, että oman elämämme rakennelmat ovat sittenkin niin heikkoa tekoa, että tarvitsemme jonkun, joka kestää ja pysyy täysin varmana. Näissä hetkissä uskomme Jumalaan vahvistuu ja Raamatun sanat alkavat elämään oikeasti sisällämme.
Jotkut ihmiset lukevat Raamattua ja tutkivat asioita oppiakseen, millainen on Jumalan armo ja rakkaus. Sitten nämä ihmiset saattavat puhua muille armosta sen perusteella, miten he ovat armokäsityksen tulkinneet. On toki upeata lukea Raamattua ja opiskella asioita! Siinä ei ole mitään pahaa! Jumalan hyvyys ja armo ovat kuitenkin asioita, jotka meidän kuuluisi ennen kaikkea kohdata ihan livenä. Joillekin usko on asia, jota täytyy yrittää ylläpitää. Täytyy tehdä asioita, että pysyisi uskossa. Joillekin usko voi olla jopa suorittamista. Me sanomme, että emme ole uskossa, jos emme elä tietyllä tavalla. Annamme muille tunteen, että usko on sellaista, jota me kannattelemme. Jos sinä tai minä kohtaamme Jumalan hyvyyden ihan livenä, niin tajuamme, että asia on ihan päinvastoin! Usko kannattelee meitä! Usko muuttaa meitä! Usko on se, josta me hengitämme! Usko on kaiken lähtökohta. Jumala ei odota meidän suorituksiamme! Hän odottaa, että Hänen ”suorituksensa” voisi tulla todeksi meidän elämässämme. Jeesuksen risti todistaa meille, että Jumalan silmissä me olemme riittävän arvokkaita. Samalla se todistaa, että meidän ei tarvitse aloittaa suorittamista, koska Jeesus teki sen meidän puolestamme!
Minua itkettää se, miten näen monen ihmisen kuvittelevan Jumalasta jotain ihan muuta, millainen Hän oikeasti on! Haluan sanoa tällä lyhyellä tekstilläni, että Jumala on sinun paras ystäväsi! Hän rakastaa sinua enemmän kuin kukaan muu! Hän ymmärtää sinua paremmin kuin kukaan, edes sinä itse. Hän haluaa kietoa sinut ihanaan rakkauteensa, että sinun olisi helpompi hengittää ja elää!
”Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, hän pelasti meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta vaan laupeutensa tähden uudestisyntymisen pesun ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta. Tämän Hengen hän vuodatti runsaasti päällemme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, jotta me, vanhurskautettuina hänen armostaan, tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan.” Tiit.3:4-7
Joni Hulkko