Tämä Raamatun kertomus on Sykar-nimisestä Samarian kaupungista eräästä samarialaisesta naisesta. (Joh.4)
On päivän kuumin hetki, keskipäivä. Vesiruukku painaa hartioita. Matka kaivolle on raskas. Maa jalkojen alla on polttavan kuuma. Sydän on taakoitettu syyllisyydestä ja häpeästä. Olen väsynyt olemaan ylenkatsottu, pilkan ja juorujen kohteena, halveksittu ja hylätty nainen.
Olen vedenhakumatkalla, kun muita ei ole liikkeellä. Välttelen ihmisten kohtaamista.
”Viisi miestä minulla on ollut ja tämä, joka nyt on, ei ole aviomieheni. Miten tahtoisin, että saisin hänen nimensä ja olisin hänen aviovaimonsa! Kunniallinen nainen, hyväksytty muiden silmissä.”
Tulen kaivolle, mutta en olekaan yksin. Yritän olla huomaamaton. Siellä istuu mies, väsynyt kulkija. Ilmiselvästi juutalainen, vaatetuksesta päätellen, viitan liepeessä tupsut (4.Moos.15:38). Mutta! Eiväthän juutalaiset kulje Samarian kautta, eivätkä seurustele samarialaisten kanssa! Mitä hän täällä tekee? Yritän suoriutua veden nostosta huomiota herättämättä.
Mies, joka oli Jeesus, pyytää minulta samarialaiselta naiselta vettä juodakseen. Ei hänellä ole ammennusastiaakaan ja kaivo on syvä.
Jeesus puhui minulle kunnioittavasti, vaikka olen nainen ja hän on juutalainen. Hän halusi keskustella kanssani.
Jeesus tarjosi minulle sellaista vettä, joka sammuttaisi janon, ei tavallista janoa, vaan sielun janon. (Itämailla eläväksi vedeksi kutsutaan yleensä lähdevettä.)
Sanoin: ”Herra, anna minulle sitä elävää vettä, ettei minulle tulisi koskaan jano eikä tarvitsisi tulla tänne hakemaan vettä.” Jeesus sanoi: ”Mene ja kutsu miehesi ja tule tänne.” Nyt tuli hankala paikka. Painan pääni alas, olisin halunnut vajota maan alle. Parahdin: ”Ei minulla ole miestä!”
Jeesus sanoi: ”Oikein puhuit, viisi miestä sinulla on ollut ja tämä nykyinen ei ole miehesi, siinä puhuit totta.” (Joh.4:18)
Sanoin Jeesukselle: ”Minä huomaan, että olet profeetta”.
Jeesus ei suuttunutkaan minulle, ei arvostellut, ei vihastunut, eikä nuhdellut huonosta elämän tavastani.
Uskalsin kysyä: ”Missä on Jumala? Tiedän, että Messias tulee, hän, jota sanotaan Kristukseksi, kun hän tulee, hän ilmoittaa meille kaiken.” (Joh.4:25)
Jeesus vastasi: MINÄ OLEN se, minä, joka puhun kanssasi.” (MINÄ OLEN, Jumalan nimi)
Innoissani unohdin vesiruukkuni, joka oli saanut hartiani kumaraan. Menin kiiruusti kaupunkiin ketomaan ihmisille: ”Tulkaa katsomaan miestä, joka kertoi minulle kaiken, mitä olen tehnyt. Ei kai hän vain ole Kristus?”
Huomasitko!!! Jätin vesiruukkuni, ilosta, tavattuani Jeesuksen, askeleeni olivat kevyet!
Nainen tapasi ihmisen, joka oli kiinnostunut hänestä ja hänen ongelmistaan. Hän sai ihmisarvonsa ja itsetuntonsa takaisin. Hänet oli vapautettu!
Jeesus lähestyi ahdistunutta ihmistä oikealla tavalla. Nainen löysi Jeesuksessa lähteen, joka kumpusi iankaikkiseen elämään. Löysi Messiaan, löysi elämän.
Monet samarialaiset uskoivat Jeesukseen naisen puheen tähden. (Joh.4:42)
Terveisin Merja J (Ps.36:10)