Jumalan huolenpito, osa 2

Jumalan huolenpito, osa 2
Jumala haluaa osoittaa meille rakkauttaan. Hän haluaa, että me mahdollisimman
syvästi tiedostamme, että Hän rakastaa meitä. Jumalan rakkaus ilmenee meille
monella tavalla. Ehkä kuitenkin kaikkein voimallisin tapa, miten Jumalan rakkaus
ilmenee meille, on Hänen huolenpitonsa. Monessa muussa tilanteessa voimme vielä
kovettaa sydämemme Jumalan rakkaudelta, mutta se riisuu meidän aseitamme
tehokkaasti, kun tunnistamme, että Hän itse asiassa kannattelee meitä. Hänen
huolenpitonsa on niin täydellistä, että sen edessä sydämemme antautuu.
Jumala piti ihmeellisellä tavalla profeetta Eliasta huolta. Voimme nähdä kolme
vaihetta hänen elämässään ja kaikissa toistuu sama periaate: Jumala puhuu, Elia
tottelee ja Jumalan sanat kannattelevat häntä.
Ensimmäisessä vaiheessa Jumala käski Elian mennä Keritin purolle (1.Kun.17:2-4). Siellä
Jumala oli käskenyt korppien tuoda Elialle leipää ja lihaa. Keritin purolla Elia sai
ihmeellisellä tavalla kokea yksin Jumalan huolenpitoa. Lopulta puro kuivui ja oli aika
siirtyä seuraavaan vaiheeseen. On tärkeätä oppia, että vaikka joku Jumalan antama
siunaus joskus päättyy elämässämme, Jumalan huolenpito ei pääty. Jos Elia olisi saanut
olla koko Israelin kuivan ajan Keritin purolla, hän olisi ehkä unohtanut jossain
vaiheessa, että kyse on Jumalan huolenpidosta eikä vaikkapa hyvästä sattumuksesta.
Seuraavaksi Jumala käski Eliaa menemään Sarpatin leskivaimon luo (1.Kun.17:9). Tässä
vaiheessa näemme, että Elia sai jakaa Jumalan huolenpitoa kahdelle muullekin
ihmiselle, leskivaimolle ja hänen pojalleen. Uskonkin, että Jumala haluaa, että meidän
kauttamme välittyy Hänen huolenpitonsa myös muille ihmisille.
Kolmannessa vaiheessa Elia oli väsyneenä ja elämäänsä kyllästyneenä Hoorebin
vuorella. Tällä kerralla hänen tarpeensa liittyivät ihmissuhteisiin. Hän koki olevansa
yksin ja onneton. Jälleen Jumala puhui Elialle. On hyvä huomata, että Jumalan puhe ei
tullut myrskyssä, maanjäristyksessä eikä tulessa vaikka ne kulkivat Elian ohi
(1.Kun.19:11-12). Elialle puhuttiin Hoorebilla 7000 ihmisen Jumalalle uskollisesta
jäännöksestä, josta roomalaiskirjeessäkin puhuttiin (1.Kun.19:18 ja Room.11:4). Elian ei
tarvinnut sittenkään olla yksin! Jälleen hän kuuli Jumalan sanan, totteli ja sanat
kannattelivat häntä.
Jeesus sanoi paastonsa lopussa Saatanalle, ettei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan
jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta (Matt.4:4). Sykarin kaivolla Jeesus
sanoi, että hänen ruokansa on tehdä lähettäjän tahto (Joh.4:34). Jumalan sanoissa on
ihmeellinen voima! Meidät on kutsuttu elämään niiden varassa ja ne kannattelevat
meitä!
Joni Hulkko